Hercules hihaton

Nyt on ompeluinnostus päällä ja pitää etsiä varastosta kaikki vaaleille saumurilangoille sopivat kankaat.

Tämä Herkules-kangas löytyi kirpparilta joskus aiemmin ja ajattelin jo silloin, että siitä tulisi Pikkuveljelle hihaton.

Kankaassa oli vain nuo kaksi kuvaa. Minulla on ollut tätä kangasta aiemminkin, jolloin tein siitä Pojalle haalarin ja bodyn.

Kankaan reunassa oli n. 50cm leveä valkea kaistale, josta leikkasin huolittelunauhat pään- ja hihansuihin.

Isompi kuva sopi mielestäni paremmin etukappaleeseen. Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen, ja onpahan nyt tuokin kangas käytetty.

Velour yöpyjama

Kirpparilta löydetty velour kangas maksoi 1,25€. Kysyin Pikkuveljeltä, että tahtooko hän siitä itselleen yöpyjaman vai teenkö itselleni housut. Hän tahtoi yöpyjaman.

Hiha- ja lahjeresovit sain juuri ja juuri leikattua varastosta löytyneestä resorikankaasta ja pääntien huolittelin niinikään varastosta löytyneestä joustofroteesta. Sattuivat olemaan aivan saman sävyisiä joustfrotee ja resori.

Pieni virhepaholainen tähänkin projektiin soluttautui: Tuli leikattua kangas "vastakarvaan" eli nukka ylöspäin. Onneksi muistin kuitenkin leikata kaikki kappaleet samansuuntaisesti, joten eipä tuota kukaan huomaa. Mutta olisihan se lookisempaa, että nukka painuisi alaspäin =)

Housujen kaava Ottobre 4/2013, nro 27. Jätin mallista taskut pois. Vyötäröllä kolmen senttimetrin levyinen kuminauha.

Puseron kaava Ottobre 4/2011, nro 22. Kaavaa muokattu niin, että molemmat hihat leikattu resorillisiksi. Koko on molemmissa 128cm ja se tuntui tosi isolta Pikkuveljelle, mutta kun hän sovitti yöpyjamaa, ei ollut ollenkaan liian iso. Mahtuu kuitenkin vielä ensi talevena, sillä tämä soveltuu paremmin talvipyjamaksi kuin kesäaikaan käytettäväksi.

Olen Pikkuveljelle ommellut aika vähän vaatteita, hän kun nuorimmaisena on saanut isoveljensä ja serkkujensa vaatteita yllin kyllin. Tästä Pikkuveli on joskus huomauttanut minulle, että miksi en tee hänelle mitään. Oli ihanaa saada jotain valmiiksi hänellekin.

Essu

Olin tässä muutama päivä sitten ystävän luona maalaamassa (tauluja) ja totesimme, että pitäisi olla taiteilijan essu, jonka voisi vetää päällensä, kun maalaa. Siitä se ajatus sitten lähti.

Halusin essun, jossa olkaimet menee takana ristiin, Eikä mitään vaikeaa kiinnityssysteemiä. Napitkin tuottaa tällä hetkellä vaikeuksia.

No tämmöinen siitä sitten tuli. Olen aika tyytyväinen. Essu on vuoritettu ja siinä ei siis ole minkään valtakunnan kiinnityssysteemejä. Senkus vetäsee päällensä.

Ja vuoritettuna se on täysin kaksipuolinen. Toinen puoli on kukallista kangasta, jossa mm turkooseja kukkia ja toinen puoli yksivärinen turkoosi.

Molemmat kankaat on entisiä pussilakanoita. Tämä on hyvä projekti vanhojen lakanoiden uusiokäyttöön.

Olen itse asiassa tästä mallista haaveillut jo aiemminkin, mutta kun ei ole ollut kaavaa. No ei ollut edelleenkään, mutta piirsin kaavan itse.

Tulipa mieleeni, että voisihan essua käyttää mekkonakin. Tässä alla se on yhdistetty valkoisen alusmekon kanssa (essun "etukappale" takana ja "takakappale" eessä). Essuhan valmistuu itseasiassa yhdestä etu- ja takakappaleesta.

Ja ohjeenkin ajattelin tässä teille jakaa. Tarvitset siis puuvillakangasta 120cm essuun ja vuoriin saman verran. Tämän essun koko on M. Alla kuvassa essun pienoiskaava, jonka joudut siis suurentamaan. Yksi ruutu on 10cm x 10cm. Leikkaa yksi kappale essu-kankaasta ja yksi vuorikankaasta, yhden senttimetrin saumanvarat joka puolelle.

Ompeleminen: Ompele pään- ja kädentiensaumat nurjat puolet vastakkain. Ompele helmasauma niin, että helman alaosaan jää kääntöaukko. Käännä essu oikein päin. Kiinnitä nuppineulalla vasen takahenkseli oikeaan etuhenkseliin (siis ristiin). Pujota toisiinsa kiinnitetyt henkselit kääntöaukon kautta ja ompele henkselit toisiinsa kiinni oikeat puolet vastakkain. Käännä lopuksi oikein päin ja tikkaa läheltä reunaa. Tikkaa samalla kääntöaukko umpeen.

Kaksi kultaista laukkua

Ompelin Tilda-kaavalla kaksi laukkua kultaisesta keinonahasta. Olen käyttänyt tätä kaavaa ennenkin (puuvillalle ja nahalle) ja ollut tyytyväinen kaavaan. Lisään tosin siihen vetoketjutaskun takapuolelle ja kännykkätaskun sisäpuolelle, sekä vetoketjukiinnityksen.

Aloitin tämän projektin jo syksyllä, jolloin leikkasin kankaat. Ompeluttyön tein vasta nyt helmikuussa. Toinen laukku meni kälylleni, enkä kerennyt sitä edes kuvaamaan. Tein laukuista muuten identtiset, mutta koristeketju on erilainen kahdestakin syystä: ketjut ovat rikkinäisiä ja siis ainokaisia lajiaan ja toisaalta, on hyvä erottaa laukut toisistaan, varsinkin kun olemme kälyn kanssa paljon tekemisissä.

Oman laukkuni ketjuun lisäsin vielä helmirivin etupuolelle. Keinonahan sain äidiltäni. Hän oli ostanut reilusti tuolien päällystykseen keinonahkaa. No näihin laukkuihin sitä ei huimasti kulunut, että vielä on keinonahkaa muihinkin projekteihin.

Tällä kertaa piti improvisoida tälläinen vetoketjukiinnitys, sillä oikean väristä vetkoetjua ei löytynyt kuin tuollaisena 20cm pätkänä (omasta varastosta siis). Tavoite on kuitenkin saada se vetoketjuvuorikin pienentymään, ja kun väri sattui olemaan niin passeli, niin käyhän se näinkin. Minulle on tärkeää, että laukussa on vetoketjukiinnitys, ettei laukun sisältö pääse vahingossakaan leviämään tielle.

Taustapuolella siis tuo vetoketjutasku, jossa myös sama 20cm vetoketju. Hihnoihin ompelin sisään puuvillahihnaa tukea antamaan. Hihnojen kiinnityskohdat on ommeltu kolmeen kertaan, kun edellisessä nahkaversiossa ne nopeasti alkoivat purkautumaan.

Edellinen samamallinen laukku oli käytössä vuoden ja sillä kokemuksella voin todeta, että tämä malli on ihana. Laukku on juuri sopivan kokoinen ja näillä omilla lisäyksilläni palvelee juuri minun tarpeitani. Ompa laukkuni kerennyt jo keräämään ihmetteleviä lausahduksia: "Teitkö todella ihan ite?".

Huivista shortseiksi

From a scarf....

                    ...to sleeping shorts.

           
                  ⇒⇒⇒⇒⇒⇒

Sain mummolta paljon erilaisia huiveja. Niille piti keksiä uusiokäyttöä, koska huiveja minulla ei tule käytettyä. Idean näihin shortseihin löysin Pinterestistä.

Leikkasin siis vanhat rikkinäiset yöpuvun housut kaavaksi ja asetin kaksinkertaisen huivin päälle. Huivin taite on yläreunassa. Huivin huolitellut reunat jäävät lahkeensuiksi.

Ihan huivin korkeus ei riittänyt kuminauhakujan tekemiseen, tosin voihan shortseista tehdä matalampivyötäröisetkin. Ilman kaavaakin tämän leikkaaminen onnistuu taatusti: katsoo vain, että vyötäröleveys on leveämpi kuin oma lantio.

Nopeat oli ommella, vain lahjesaumat, haaraväli ja vyötärölle siksakkasin joustopitsikuminauhan. Huivissa oli joku merkki yhdessä reunassa: se asettuu nyt etupuolelle lahkeen sisäreunaan.

Helppo ja nopea projekti ja näistä tuli mieleiset.

Piti vielä toisetkin shortsit pyöräyttää. 

Tonttulakit

Ostin vähän aikaa sitten kirpputorilta käytetyn punaisen velourmekon. Kangas on mekossa tosi hyvä. Ajattelin ommella siitä itselleni olohousut.

Mekko oli niin iso, että jouduin kuvaamaan sen vinosti, jolloin salamanvalo vääristi mekon väriä. Alempana oikea väri, kun mekko kuvattu suoraan ylhäältä päin.

Edelliset tonttulakit ovat kadonneet, joten pojat tarvitsivat tonttulakit. Huomenna on Pojan pikkujoulut koulussa, joten nyt oli hyvä aika ommella lakit.

Leikkasin velourmekon hihat irti. Varastossa minulla on pörröistä vanukangasleikkuujätettä ompelimosta. Leikkuujätteessä on pitkiä pätkiä kapeita reunasuikaleita vanukangasta.

Pörröisestä vanukankaasta ompelin hihoihin reunuksen.

Sitten leikkasin vanukankaasta pyöreän palan, jonka ympärille harsin langan. Kiristin lankaa ja laitoin pallon sisään vanukangasta. Harsin velourhihansuun suppuun ja ompelin vanupallon siihen tupsuksi.

Kahdesta hihasta sopivasti kahdelle lapselle tonttulakki. Pojat tykkäsivät tästä pitkästä lakkimallista.

Jännittävää Joulun odotusta!

Taulun kehystys

Poika toi koulusta syksyn kuvaamataidon teoksensa ja ihastuin tähän muotokuvaan. Löysin jo syksyllä uuden (vanhan) talomme aitasta vanhat taulun kehykset.

Kuva oli melkein juuri sopiva tauluun. Leikkasin pahvista palan, johon liimasin kuvan.

Tämä on taiteilijamme ensimmäinen oma kuva, ei kovin paljon tunnistettava, mutta jotain ihanaa tässä on.

Vanha kehys ja Pojan itsensä piirtämä kuva sai aitiopaikan hirsiseinältä. Äiti tykkää!