Tuesday, July 30, 2013

Huivi

Marjanpoiminta on nyt verottanut käsitöiden tekoa, mutta tänään tuli taas sellainen pakottava tarve tuottaa edes jotain käsillään: syntyi huivi.


No oikeastaan lopullisen inspiraation antoi piipahdus paikallisella kirppiksellä: sieltä löytyi vaaleansini-lila kukallinen kangas, noin metrin pala. Ennestään minulla oli tuo lila-pohjainen kuviollinen kangas.


Noin puoli vuotta sitten näin tälläisen huivin lindexissä tai h&m:llä tai jossain, joka oli tehty kahdesta ohuesta kangaspalasta. Silloin jo päätin, että kun löydän tuolle lila-pohjaiselle kuviolliselle kankaalle parin, niin teen itsellenikin samanlaisen.


Mainittakoon nyt vielä, että mallin hinta oli jotain 9,90. Minun kankaideni yhteenlaskettu hinta kait ehkä euron. Ompelu työ max 15min. Että aika kannattavaa sinänsä =)


Samalla testasin käsityöhuonettani, johon olen alkanut pikku hiljaa kerätä kamojani. Ompelu siellä oli mukavaa ja valaistus jo nyt aika hyvä, (mutta hauan vielä lisävalaistusta). Mutta leikkauspöytä oli aivan liian matala: se menee vaihtoon. Mutta tälläistä tänään...

Seuraavaa inspiraatiota ja joutilasta aikaa odotellessa... Käsityön iloa kaikille!

Friday, July 26, 2013

Unelmissa käsityöhuone

Jo monta vuotta olen haaveillut, että laitan käsityöhuoneen meidän pihan vanhaan tupaan (vanha asuinrakennus tontillamme). Joskus aikoinaan jo raahasinkin valtavan ison työpöydän talon yläkertaan (yksin), mutta yläkerta ei ollutkaan hyvä paikka käsityöhuoneelle: sinne ei ole helppo mennä, koska sinne on pienet jyrkät portaat. Viime kesänä aloin kunnostaa alakerran makuuhuonetta käsityöhuoneeksi maalaamalla seinät. Eilen aloin kantaa huonekaluja huoneeseen:
 

 
Tässä tarvitaan nyt rutkasti mielikuvitusta, mutta tästä tulee ompelukonenurkkaus (yllä). Yksi työtuoli ja saumuri keltaiselle pöydälle ja tavallinen ompelukone vihreälle. Nurkassa olevaan punaiseen kaappiin tulee ompelutarvikkeita. Seinille pöytien ylle tulee yläkaapit, jossa myös ompelutarvikkeita: nauhat, napit, nepit, kuminauhat, langat, vetoketjut, ym...
 
 
Vihreän pöydän vieressä on suuri työpöytä (josta puuttuu vielä kansilevy). Aikoinaan kannoin tuon työpöydän yksin yläkertaan kapeita, jyrkkiä portaita pitkin osissa. Mutta kun eilen yritin kantaa pöytää takaisin, en vain uskaltanut. Kansilevy on aivan älyttömän painava ja olin jo portaiden ylimmällä askelmalla tuomassa sitä alas, mutta sitten minulle iski sellainen kauhukuva, että jumitun levyn kanssa portaisiin ja Pikkuveli on yksin pihalla (eikä talossa ollut muita paikalla) ja minä rusennun levyn ja seinän väliin, tai sitten levy murskaa jalkani tai jotain muuta, ja kannoin levyn takaisin ylös. Ehkä se oli itsesuojeluvaisto, tai sitten olen vain paljon heikommassa kunnossa kuin viitisen vuotta sitten... Jokatapauksessa, pitää odottaa, että Miehellä on aikaa nostaa levy kanssani alas.
 
 
Tässä tarvitaan nyt vielä enemmän mielikuvitusta: pinnasänky ja nuo levyt nurkasta lähtevät jonnekin muualle. Sovitusnukke tulee pinnasängyn paikalle huoneen päätyyn.  Ja levyjen kohdalle tulee levitettävä vuode tai vuodesohva. Haluaisin sellaisen puisen levitettävän sohvan, mutta sellaista ei ole tullut vastaan (niin, että olisi ollut mahdollisuutta viedä se kotiin asti). Jokatapauksessa, huoneessa voi siis yöpyä kaksi henkilöä tilapäisesti. Ja kun sohva/vuode ei ole levitettynä, siinä voi suunnitella ompeluksia...
 
 
Tähän nurkkaan tulee vielä jokin kaappi tai muu säilytyskaluste kankaille. Siis tästäkin nuo rojut muualle, vain silityslauta jää.
 
 
Mitä pidätte huoneen pirteästä keltaisesta väristä. Tämän maalin ostin joskus sitä varten että maalaan yhden pöydän (vihreän ompelupöydän), mutta maali sattuikin olemaan liian kirkkaan keltaista. Sitten maalasin sillä maalilla tästä huoneesta kaksi seinää ja loppumaaliin sekoitin erään valkoisen maalin loput ja maalasin siitä syntyneellä vaaleammalla maalilla loput kaksi seinää. Minua tämä keltainen ainakin inspiroi, se on ihanan enerkinen ja oikein houkuttelee tekemään töitä!
 
 
Tässä kuva vielä huoneesta huoneen oviaukolta siinä kunnossa, kuin se eilisen uurastuksen jälkeen jäi. Katossa loistaa kirppikseltä löydetty kolmiosainen lamppu, jonka jokaista lamppua voi suunnata eri kohteeseen: sopii mielestäni mainiosti työhuoneeseen.
 
 
Vielä kasvimaalta pari kuvaa. Kyllä meillä näitä tomaatteja tuolla on =)
 
 
Ja jopa yksi punainen sellainen! Jihuu!!!!!!!!!!! Alan sittenkin uskomaan, että tänä vuonna syömme oman maan tomaatteja... ainakin muutaman.

Wednesday, July 24, 2013

Myytäviä tuotteita Taitomaassa

Nyt olen sitten laittanut ensimmäiset tuotteeni Taitomaahan myyntiin.

Kirppikseltä sohva

Tässä vielä kuvia eilen ommelluista pipoista:
 
 
Yhden pipon jätin Pikkuveljelle, mutta Poika halusi heti myös samanlaisen, joten annoin hänelle kuvassa näkyvän kappaleen.
 
 
Nää pipot on taas sillä mallilla, että saumat on molemmissa sivuissa, koska kangas oli sellainen suiru, ettei siitä saanut taitteella leikattua. "Rebale"-merkki on siis sivusaumassa.
 
 
Sitten tuli tuolta paikalliselta kirppikseltä viime viikolla bongattua tälläinen nahkasohva, 25e. Tässä se on jo kannettuna vanhaan tupaan.
 
 
 
Ennestään meillä oli tuo vasemmalla näkyvä nahkasohva ja minusta tämä "uusi" sopii mainiosti sen kaveriksi. "Vanha tupa" on siis pihassamme oleva toinen omakotitalo, oikeasti vanha talo. Talossa on iso tupakeittiö, kammari, wc, eteinen ja jyrkät portaat vintille: vintillä on toinen kammari ja ullakkotila. Tästä minä olen yrittänyt tehdä sellaista työskentely ateljeeta minulle ja semmoista kotikesämökkiä, jossa voisi viettää aikaa vaikka saunaillan merkeissä... mutta ei ole tullut oikein käytettyä tätä. Enemmänkin on semmoinen varastotila. No, nyt on kuiteski sohvat, niin on mukavampi sitten vaikka istua isommallakin porukalla. Niin onhan täällä joskus pidetty kokouksia ja jouluakin vietetty.


Tuohon aiempaan matikkapostaukseen lisään, että en muistanut laskea mitään arvoa koneille, saksille, mittanauhoille, nuppareille, ynnä muille ompelutarvikkeille, jotka kaikki kuluvat pikkuhiljaa käytössä ja nekin on jossain vaiheessa aina uusattava tai korjattava. Jos ne huomioidaan, niin tuo 10e/pipo ei sitten välttämättä olekaan niin paha hinta. No itse taidan kuitenkin vielä aloittaa tuosta 5e/pipo ja tarkistellaan niitä hintoja myöhemmin.

Tuesday, July 23, 2013

Mummo muisti minua

Mummo lähetti tänään minulle pienen paketin. Tästä kassista voin käyttää kahvat uuteen kassiin:


Toki kassi on soma alkuperäisenäkin, mutta ehkä kuitenkin hiukan epäkäytännöllinen: kassissa ei ole sisävuorta, ei mitään pikkutaskuja tärkeille tavaroille ja aika kankeaakin materiaalia on... Kuvassa kassin sisällä on tuo alla näkyvä kattila, joka näkyy hieman kassin läpi mustana ympyränä.


Tämä aito retro kattila tuli siis mummon paketissa myös ja kyllä on ihana! Vielä en tiedä, mihin käyttöön tämä tulisi: ehkä ensi kesän kasvivärjäyskattilaksi?


Tämän pienen solmeillun hartiahuivin sain myös: se on kauniin näköinen... en tiedä jääkö alkuperäiskäyttötarkoitukseensa..

Sitten tuli taas semmonen olo, että jotain on pakko päästä tekemään. Menin varastooni hakemaan inspiraatiota ja sieltä löytyi ankkalinna-aiheinen trikookangassuikale. Tästä olen ommellut yhden puseron Pikkuveljelle ja ajatus oli, että olisin vielä ommellut Pikkuveljelle kalsareita: mutta hänellä on niin paljon vaatteita, etten jaksa ommella mitään, kun ei sitä oikeasti tarvita... Niimpä tein kangassuirusta 5 pipoa. Aikaa meni jälleen tunti leikkaamiset ja koneen esiin otot ja kaappiin laitot mukaan lukien. Tein kolme 52cm kokoa ja 2 50cm kokoa, mutta yhden 50cm kokoisen otan Pikkuveljelle kokeilukäyttöön, loput menee varastoon myyntiin. Varastossa on muuten jo 10 pipoa.


Sain muuten selville saumurin ongelman: yksi lanka ei mennyt kunnolla langan kiristäjään! Enpä ole ennen tavannut moista ongelmaa: kyllä ne langat on yleensä menneet niihin kiristäjiin, kun on vain langottanut normaalisti saumurin; tätä lankaa piti oikein "sulloa" kiristäjään, että meni kunnolla perille.

Ja taas tätä matikkaa...

Nyt vuorossa on taas käsitöiden hinta/kustannus/myynti pohdintaa, joten jos ei kiinnosta, niin ei kannata jatkaa tätä juttua eteenpäin...

No niin, tuosta käsitöiden verottamisesta, että täällä on selkokielinen selostus siitä, että miten käsitöiden myyntituloja verotetaan ja kyllä olen tuon itsekin aikoinaan kysynyt verotoimistosta ja saman vastauksen sain: riippuu yhteenlasketuista vuosituloista... Mutta aiemmin pohdinkin sitä, että meneekö minun suunnittelemani myytävät tuotteet "kirppismyynnin" puolelle, kun materiaalikin on käytettyä... No joka tapauksessa olen tässä ommellut niitä pipoja ja nyt laskeskellut niille sitä myyntihintaa:

Minusta tuntui jo mututuntumalla, että 5e/pipo olisi hyvä summa. Itse en piposta olisi halukas maksamaan enempää, ellei se ole kummoisempi kuin tuo trikoopipo, mitä olen tehnyt. Olen laskenut nyt kaikki materiaalikustannukset pipoa kohden (sisältää sähkön, langat, merkit ja itse kankaan). No aiemmin olen jo sanonut, että materiaali (kangas) voi olla ilmainenkin, jos on ommellut pipon vanhasta T-paidasta (ja minulla on nyt ainakin yksi sellainen ommeltuna), mutta laskin keskimääräiseksi kuluksi 2e/pipo. Ja nyt laskin sitten, että myydystä tuotteesta maksetaan veroakin 30%, niin se on 5:stä eurosta 1,5e.
Eli, 5e - 1,5e - 2e = 1,5e
Tuotto yhdestä piposta siis 1,5e, eikös vain (ja anteeksi jos termit eivät ole oikeita... minulla ei ole kaupallista koulutusta).

No, tuntipalkkaanhan vaikuttaa se, montako pipoa kerkeän tunnissa tekemään. Yhden kokeiluerän valmistin pipoja 5kpl tunnissa (sisältää leikkaamisen ja ompelun sekä merkkien silityksen). Joten tuntipalkaksi jäisi 1,5e x 5 = 7,5e. Mielestäni jo tosi hyvä ansio tuo 7,5e nettotuntipalkka.

No netissä samantyylisiä tuotteita myydään kyllä melkoisella haitarilla:
Huutonetissä hintahaitari noin 5-10e (useat uusia pipoja).
Nettihatun hinta noin 15e (ymmärtääkseni suomalaisia).
Neenuskassa 13-14e (niinikään kotimainen).
PikkuJekku 12-13e (kotimainen).
Kutitus 10,50e (ymmärtääkseni kotimainen myös).
Vertailun vuoksi kerrottakoon, että äitini osti aikoinaan pojalleni lahjaksi teddy- ja fleece -kankaasta tehdyn karhu-kypärämyssyn, jonka hinta oli 30e. Itse en olisi raaskinut sitä ostaa, mutta myssy on ollut oikein mieluinen ja pidetty ja kiertänyt suvussa jo neljällä käyttäjällä. Äitini totesikin tässä jokin aika sitten, että siinä ei mennyt rahat hukaan!

No takaisin näihin minun pipojen hinnoitteluun: kyllähän tuo 5e kappale on melko halpa noihin netissä myynnissä oleviin (ammattilaisten) pipoihin. Mutta jälleen kerran perustelen sitä, että kun ne on tehty kierrätysmateriaalista. Ja eihän nuo minun pipojen kuosit ole ihan samaa, kuin mitä noissa esimerkeissä. Ja vielä se, että kun tämä ei ole minulla päätoimista hommaa, vaan harrastuspohjalla: ommellut määrät on aika pieniä ja saako niitä sitten myytyäkään...

 

Monday, July 22, 2013

Lähes tulkoon kaikki epäonnistui, mutta tyytyväinen lopputulokseen!

Olin tässä viikonlopun kiinni lastenleirillä. Kun tulin sieltä sunnuntaina, oli minulla semmoinen olo, että nyt kyllä pitää saada tehdä jotain käsitöitä! Aloin tekemään olohousuja Modan 1/2010 kaavalla. Näissä housuissa ei sitten tahtonut mikään onnistua, mutta sitkeydellä vein projektin loppuun ja olin lopulta ihan tyytyväinenkin lopputulokseen:


Semmonen sivuhuomautus, että en ole vuosiin omistanut vartalopeiliä, joten tiirailen vaatteiden istuvuutta seisoen vessanpöntön päällä ja kuvat onkin otettu vessan peilistä (sopii hyvin tähän epäonnistumisten teemaan)!
No, kaikki meni suurin piirtein hyvin vielä siihen asti kun leikkasin kankaita. Kangas on tuollainen kaunis velour. Sitä oli niin vähän, että jouduin leikkaamaan lahkeensuut ilman saumanvaroja ja lyhentämään kuminauhakujaa yhdellä sentillä. Mutta kaavassa oli niin pitkät lahkeet, ettei haitannut mitään ja käyttämänäni kuminauha oli kapeampaa kuin mallissa, joten sekään ei haitannut.


No, siihen se onni loppui.... Saumuri alkoi katkoa lankaa jostain syystä, mikä ei oikeastaan minulle selvinnyt missään vaiheessa. Langoitin saumurin uudelleen ja uudelleen ja ompelin aina pienen pätkän eteenpäin (mallitilkkuahan siinä olisi pitänyt ommella, mutta kun olen niin laiska niiden mallitilkkujen suhteen). Sauma jäi kiristäväksi ja lahje "rypyttyy" tuollai alaspäin inhottavasti... Lopulta sain ompeleen jokseenkin pysymään, mutta lantgoitus oli pielessä. Tästä johtuen haarasaumassa lanka irvistää saumasta ikävästi.


Mittasin kuminauhan vyötärölle, mutta siitä tuli aivan liian löysä, joten jouduin vielä sitäkin kiristämään. Kaksoistikkausta ommellessa toinen lanka ei juossut hyvin ja katkesi puolessa välissä ommelta (mitä en huomannut, ennen kuin lopussa), joten ompelin toisen tikkauksen edellisen päälle puolesta välistä eteenpäin.

Kun vedin housut lopulta jalkaan, meinasin masentua mahan pömpötyksestä... No hei, ottakaa huomioon, että sain housut valmiiksi illalla klo 10 ja olin viettänyt koko viikonlopun leirillä. Ajankohta ei ollut ehkä kaikkein paras ompelulle, mutta kun sitten vetäsin paidan pömpöttävän mahan päälle, niin housut alkoivat tuntua mukavilta ja suorastaan rakastuin niihin. Kangas on niin kaunis ja kun nämä on tarkoitettukin kotihousuiksi, niin siihen ne sopivat täydellisesti: ihanat päällä!

No, kiitos kommenteista ja onnistumisen iloa kaikille käsitöihin...

Thursday, July 18, 2013

Lisää pipoja

Tänään piti sitten työstää lisää pipoja (viisi uutta, tuo päällimmäinen punaoranssi valmistui jo eilen, mutta otin sen tähän kuvaan mukaan:


Kuvauspääksi sai ruveta leivontakippo ja kaulana toimii mehukanisteri:


Tämä kukallinen on sellaisesta kankaasta, jonka ostin kirpparilta muinoisina vuosina ennen ensimmäisenkään lapsen syntymää. Ompelin siitä pari bodyä odottelemaan, josko joskus saisin tytön, mutta poikiahan meille vain tuli. Bodyt kyllä käytettiin pojallakin, mutta enempää ei tehnyt mieli ommella tuosta kankaasta, joten se jäi varastoon odottamaan tätä päivää. Koko 52cm (kuten edellisessä oranssipunaraitapipossa). Tein tästä kukkakankaasta vielä kaksi samanlaista pipoa kokoa 50cm.


Tämä raitapipo on tehty käytetystä marimekon T-paidasta. Laadun huomaa kyllä siinä, että aika ei sitä paljoa pahenna. Uskon että pipolla on vielä käyttöikää edessä. Tässä mallissa saumat molemmilla puolilla ja lappu oik. puolella. Koko 52cm.


Tämä violetti kukkatrikoo on myös siltä ajalta, kun vielä toivoin saavani tytön. Kangas oli tytön puserona, mutta näytti hyvin vähän käytetyltä: ihanan pehmeä ja joustava trikoo. Tässäkin saumat sivuilla, koska taitteella ei pystynyt topista leikkaamaan. Koko 52cm.


Tuntuu ihanalta, kun sai purkaa taas inspiraatiotaan johonkin (suhteellisen hyödylliseen). Nämä menevät siis varastoon odottamaan, josko jonkunlaisen myynnin aloitan jossain muodossa myöhemmin.

Meneekö oikein?

Netissä on tolkuttoman paljon keskustelua käsityötuotteiden myynnistä, verotuksesta ja hinnoittelusta. Itse olen haaveillut myyväni pienimuotoisesti käsityötuotteita ja olen hankkinut tietoa ja pohtinut oikeaa menettelytapaa monelta kantilta. Nyt kysyn teiltä rakkaat lukija, mitä ajatuksia, mielipiteitä, huomautuksia pohdintani herättävät:

Aivan ekaksi pohdintaa siitä, perustaako yritys vai ei. Minä en haluaisi perustaa yritystä, koska ajatukseni on, että käsityötuotteiden valmistus ja myynti olisi hyvin pienimuotoista oman työn ohessa tapahtuvaa harrastustoimintaa. Olen palkkatyössä, mutta vapaa-ajalla haluan tehdä käsitöitä. Ajatukseni on tehdä omaan tarpeeseen käsitöitä, mutta valmistaa siinä samalla useampi kappale ja myydä ylimääräiset. Myynnistä saadulla voitolla rahoitan siis harrastustoimintaani. Mielestäni tämmöinen toiminta ei olisi ammattimaista, eikä siihen pitäisi tarvita yrityksen perustamista.

Haluan kuitenkin, että kaikessa toimitaan lain mukaan, enkä missään nimessä halua vahingoittaa kenenkään toisen toimintaa: esimerkiksi ammattimaista käsityöyrittäjää. Verohallinnon sivulla on tietoa "kirpputorimyynnin" verotuksesta. Tavanomaista koti-irtaimistoa voi myydä verottomasti 5000 euroon asti. Eräästä toisesta mtv3-kanavan artikkelista luin, että kirpputorimyynnissä tavaran myyntiarvo on usein alempi kuin ostohinta, jolloin myyntivoittoa ei synny. Minä taas toteutan käsityötuotteeni käytetystä tavarasta: Olen vuosien varrella tullut ostaneeksi kirpputoreilta vaatteita ja kankaita sitä varten, että näistä sitten joskus tekisin jotain. Nyt olen kuitenkin huomannut, että elinaikani ei riitä kaiken tämän tavaran kuluttamiseen. Voisin siis tietysti myydä nuo materiaalit vain materiaalina kirpputorilla ja kellään ei olisi mitään vastaansanomista. Mutta minä en halua myydä pelkkää materiaalia (koska edelleen toivon, että joskus saisin sen jotenkin kulutettua, heh heh). Haluan tehdä noista materiaaleista edellä kuvatulla tavalla tuotteita ja myydä sitten ylimääräiset tuotteet. Mielestäni tämän kaltainen toiminta täyttää "kirpputorimyynnin" nimen tuohon 5000 euroon asti (ylikin saa mennä, mutta se on luovutusvoittoveron alaista tuloa). No tosiasia on se, että olisin ällikällä lyöty, jos aikani riittäisi valmistamaan sellaisen määrän tuotteita, joista saisi 5000e ja että ostajia vielä olisi niin paljon! Taidan tämän vielä tarkistaa jossain vaiheessa verottajaltakin, niin ei jää mitään oman tulkinnan varaan.

No sitten hinnoittelusta. Kun valmistan esimerkiksi pipon käytetystä T-paidasta tai vaikka käyttämättömästäkin, mutta kenties vuosia varastossa säilytetystä kankaasta, niin en pidä sitä todellakaan "uutena". Tietysti katson materiaalin niin, että se on "uutta" vastaava, koska kukapa haluaisi ostaa valmiiksi nukkaantunutta pipoa (vaikka ostaahan ihmiset valmiiksi revittyjä farkkujakin)! Valmistukseen menee tietysti sama vaiva ja aika kuin uudesta kankaasta valmistettuunkin, ja oikeastaan enemmänkin, koska työtä ei voi sarjottaa leikkausvaiheessa (eikä aina ompelussaakaan) samoin, kuin uusista materiaaleista. Tämä johtuu siitä, että esim T-paidasta saa kerralla vain yhden pipon leikattua ja kirppikseltä ostettu kangas saattaa olla epämääräisen muotoine ja kappaleita joutuu miettimään tarkemmin, miten ne siitä saa leikattua. Ompelussa hidastaa lankojen vaihtaminen ym, kun samaa kangasta saattaa riittää vain yhteen kappaleeseen. Mutta tämä on juuri ideanikin: onkin tarkoitus tuottaa melkoisen uniikkeja tuotteita. Eli hinta ei mielestäni pidäkään olla samaa luokkaa kuin ammattimaisella käsityöläisellä (vaan halvempi). Ja tietysti kun toiminta on niin pientä, että sitä ei veroteta, niin verovapaus näkyy hinnassa. Materiaalikin on keskimäärin halvempaa, koska se voi olla esim. käytetty vaate, joka olisi muussa tapauksessa laittettu ilmaiseksi (tai myyntiin) kirpparille (tai roskiin, jos paidasta esim hihassa on reikä tai tahra, mutta muuten hyvässä kunnossa). Tai kirpparilta ostettu kangas, josta on ommellut itselleen sen yhden tuotteen ja loppu olisi jäänyt varastoon käyttämättä. Tietysti joskus joutuu ostamaan uusiakin materiaaleja (kuminauhoja, vetoketjuja, lankoja, neppareita, ym) mutta se taas on sitä harrastustoimintaa, että niitä ostaisi muutenkin (mutta tietysti näkyvät materiaalikustannuksina.

Ja sitten niistä tekijänoikeuksista: olen päättänyt jo aikoja sitten, että jos jotain tuotteita valmistan myyntiin, niin teen kaavat niihin ihan heti itse, eipähän tarvi sitten vastata kellekään tekijänoikeuksista. Sitä paitsi tarkoitukseni on tehdä vain yksinkertaisia tuotteita, jotka valmistuu nopeasti, niin niiden kaavat on ihan helppo tehdä itsekin. Ja onhan se totta, että kaikissa kaavalehdissä lukee, ettei kyseisiä kaavoja saa käyttää myyntiin tuleviin tuotteisiin.

Että tälläisiä mietteitä. Voihan se olla, ettei ketään kiinnosta edes, mutta lähinnä omaa ajatteluani selkeyttäen näitä täällä pohdin =)

Hyvää kesän jatkoa kaikille!

Wednesday, July 17, 2013

Ei tarkene!

Syksyinen viima yllätti meidät taas täysin. Eipä olisi uskonut, että keskellä heinäkuuta, Suomen lämpimintä kuukautta, piti alkaa kaivella pipoja ja hanskoja esille. Vaan näin siinä vain kävi. Ja taaskaan ei olleet asustevarusteet päivän tasalla. Eikun siis pipoja ompelemaan:
 

 
Eilen syntyi kaksi pipoa. Meni vähän aikaa taas kaavan muokkaamiseen. Piirsin kaavan siis itse, mutta aina tahtoo tulla sellaisia pipoja, että nuo laskokset ei istu vaan "pullottavat". Ehkä minulla on vain niin pieni ja omituisen mallinen pää. Itse asiassa minulla on tismalleen sama päänympärys kuin Pojalla eli 53cm, mutta korvalta korvalle mitta on minulla sentin suurempi, eli 40cm (Pojalla 39cm). Pikkuveljen päänympärys on 50cm ja korvalta korvalle mitta 38cm.

 
Takasaumaan upotin nyt tälläisen siirtokuvamerkin. Silitin kuvan ensin valkoiseen nauhaan (ei puuvillaa, kun ei sattunut olemaan). Sitten leikkasin pätkän nauhasta, taitoin kaksinkerroin ja ompelin takasaumaan. Kuva on huono, kun kännykkäkameralla ei vain saa tarkkaa kuvaa läheltä =(
Kuva on vain lapun toisella puolella. Käteviä nuo siirtokuvat. Ainoastaan harmittaa se, että ne on valkealla taustalla (olin ajatellut mielessäni, että tausta on läpinäkyvä), mutta käyhän se noinkin: silittää aina valkealle nauhalle tai niinkuin tossuissa, suoraan vaatteeseen, eipä se haittaa siinäkään vaikka on valkealla taustalla. Noiden pitäisi muuten kestää 90 asteen pesu, että ovat mielestäni aika laadukkaita.
 
 
 
Toinen pipo meni Pojalle ja on tässä käyttäjänsä päässä, toinen meni varastoon odottamaan verkkokaupan perustamista. Mukavaa tämä käsityötuotteiden suunnittelu ja valmistus: inspiraatio tulee aina siitä, kun itse (tai lähiperhe) tarvii jotakin ja samalla vaivalla valmistaa sitten muutaman ylimääräisen myyntiin. Jos ei mene kaupaksi, niin kääritään jouluna pukinkonttiin.
 
Niin, ja kangas on jälleen kerran pieni tilkku, jonka olen saanut, joten menee sinne kierrätyskankaan kategoriaan ainakin omasta mielestäni. Tästä jäi puolikkaan pipon verran yli, että pitää siitä keksiä sitten joskus jotain (ehkä lapasen vuori)...


Tuesday, July 16, 2013

Lehtikotelo ja neulomuksia

Tänään tuli semmonen tarve, että on saatava lehtikotelo Aku Ankka -lehdille. Noita akuja kertyy melko nopeasti, kun lehti tulee kerran viikossa, joten olisi kiva, jos niille olisi oma paikkansa (en oikein pidä siitä, että akut ovat levällään vessassa tai ruokapöydällä)...


Eli otin tälläisen muropaketin ja leikkasin sen ihan summan mutikassa muotoonsa.


Sitten päällystin sen olohuoneen tapetista jääneestä palasta. Takana on sauma, muttei sitä edes erota kuvassa.


Liimana käytin erikeepperiä ja hyvin tuntuu pysyvän. Nuo sisäpuolen tapetit olisi saanut jättää pidemmiksi... Ehkäpä sitten seuraavassa mallissa.


Mutta nyt akuilla on oma kotelo. Olisin tehnyt jo aiemmin tälläisen kotelon käsityölehdille, mutta niille muropaketti oli hiukan liian pieni...

Paljastan tässä nyt yhden neulomuksen, jota olen tässä aivan kaikessa hiljaisuudessa neuloskellut:


Tuo Moda-lehti on vuodelta 2009 (nro 4), ja jo siitä lähtien on ollut tämä Novita Butterfly lanka ollut varattuna tähän malliin. Aloitinkin puseroa neulomaan jo melko pian tuon lehden ilmestymisen jälkeen, mutta en päässyt alkua pidemmälle, kun huomasin, että neuleesta tulisi liian leveä ja silloin en jaksa tehdä sitä, jos siitä ei kummiskaan tulisi juuri sopivaa (ja purkaminen tuntuu ylivoimaiselta). Luulen, että itse langat ovat vieläkin vanhemmat: muistan kuinka ruinusin äitiä ostamaan langat minulle ja sitten minua on hävettänyt, kun en ole niistä mitään aikaan saanut. Tässä välissä yritin virkatakin langoista puseroa, mutta sekään projekti ei ottanut tuulta purjeisiin. Malli on siis tuo kansineule.

Tällä kertaa neuloin mallitilkun ja mittasin tarkkaan tiheyden, laskin silmukat tarkasti, sillä ohjeen puseron rinnanympäryksesksi oli laitettu 98cm, mutta minulle ei tarvitse olla kuin maksimissaan 88cm. Pidensin myös helmaa ja hihoihinkin tulee muutoksia ja muutenkin neulon koko jutun pyörönä kun ohjeessa oli vain kaarroke tehty pyörönä. Eli voiko jo sanoa, että ihan oma malli tästäkin taas tulee... no ei ehkä ihan: pitsikuvio on ohjeesta ja muutenkin puseron ilme: nuo muutokset on lähinnä minun vartalolleni sopivia muutoksia.

Edellisen neuletakin neulontaan asetin aikarajan (joka ei kuiteskaan toteutunut), mutta nyt päätin, että tämä on vain tälläinen iltapuhdetyö: lähinnä telkkaria katellessa neulon pikku hetken joka ilta. Mutta pyörönä sileää oikeaa helpompaa telkkarineuletta ei kyllä olekaan. No tuleehan tuossa pian nuo pitsineuleet (hihat ja kaarroke), mutta ei sekään kovin monismutkainen ole. Palailen tämän pariin, kunhan siinä alkaa jälleen jotain mullistavaa tapahtua.

Hauskoja käsityöhetkiä kaikille lukijoille toivotellen...

Saturday, July 13, 2013

Pöytäliinasta hame

Tossujen jälkeen minulla oli vielä semmoinen polttava tarve ommella vielä jotain. Lähdin etsimään varastosta kangasta pikkuiseen laukkuun, jonka ohje oli myös löytämässäni Tilda-kirjassa (katso aiempi postaus). Löysinkin kivan kankaan, mutta siihen olisi tarvittu valkea lanka ompelukoneeseen, ja minulla on juuri puolattuna musta ja ruskea lanka (omistain vain kaksi puolaa koneeseeni), joten päätin jättää laukun teon tuonnemmas, kunhan puolat ovat tyhjempiä, että voin puolata valkoista lankaa... Sen sijaan löysin kassin, jossa oli mummon minulle antamia tekstiilejä: aitoa retroa... Siellä oli tämä kaunis pöytäliina:


Olin siitä aikonut alun perinkin tehdä hameen, joten nyt se toteutuisi.


Oikeastaan niin yksinkertainen tuunaus, että hävettää esitellä sitä "käsityönä".. heh hehe...


No, keskelle leikkasin reiän, josta minunkin leveääkin leveämpi lantioni mahtuu ja sitten suurinpiirtein mitoilla resori ja kuminauha resorin sisään. Tarvittiin siis tasan kaksi saumaa ja kuminauhan yhdistäminen renkaaksi!


Helmaan ompelin tuon "With my Own Hands Rebale" -nauhan.


Tähänkin olin kyllä tyytyväinen, mutta silti jäin miettimään, että pidänkö hameen itselläni. Kuten tuossa aiemmin vihjasin: lantioni on tosi leveä ja tälläinen malli ei ainakaan kavenna sitä. Mutta jos hametta pitää vartalonmyötäisen topin kanssa, kuten kuvassa, niin se näyttää ihan hyvältä. Väri ja kangas on kyllä aivan ihana ja minulla olisi juuri sopivat kengät tämän hameen kanssa.

Kirjalöytö ja tossut

Löysin eilen kirpparilta Tilda-kirjan (Sisusta Tildan tapaan), jota en ollut koskaan aiemmin edes lukenut ja hintakin oli 2,5e!!!!


No kirja lähti mukaani ilman epäilystäkään. Ja siinä oli taas monia mukavia ideoita, mutta ensimmäiseksi halusin toteuttaa nämä tossut:


No, minähän en nykysin tee enää mitään aivan mallin mukaan, joten tähänkin tuli vähän omia muutoksia, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen:


Ja nää on nyt mielestäni todellista rebale-juttua! Kangas on kahdesta tilkusta ja piti kyllä laittaa kaikki luovuutensa peliin, että sain kaikki tarvittavat osat leikattua!


Ihanasti sain vielä nuo kauneimmat kuviot osumaan näkyville =)


Posti toi kuluneella viikolla sopivasti nää siirtokuvat, joissa siis pöllön kuva ja teksti: With my Own Hands Rebale. Silitin merkit tuonne kantapään alle pohjaan: harjoitteluun meni kyllä yksi lappu hukkaan, mutta onneksi kuvia tuli 180 kpl.


Kantapään laput jouduin leikkaamaan ilman saumanvaraa, kun ei olisi muuten riittänyt kangas: joten huolittelin reunan vinokaitalepätkällä (jota ei sitäkään liiemmin yli jäänyt).


Rusetille solmittavat satiininauhat niin myös varaston jämiä...


Joissakin kuvissa jalkani näyttävät hieman paksuilta =( Ei ne oikeesti oo noin paksut! Tää oli tämmönen välihuomautus =)


Takana on tuollainen pieni "nauhakuja", johon sitomisnauha on pujotettu.


Pohjan tein nahasta: oli vaikea ommella, mutta se kannatti. Ja tää nahkakin on peräisin kirpparilta, mutta minä oon saanut nää nahanpalat sittemmin. Suurin muutos oli siis pohjan materiaali ja se, että pohjan vuori ja pohjallinen on ommeltu pussiin, eikä huoliteltu kaitaleella niinkuin ohjeessa.


Mielestäni nää tossut on tälläiset kiinalaistyyliset (mutta pieneen jalkaan ei ole todellakaan tehty).. Oman jalkani koko on 40, mutta näihin tuli hiukan reilut saumanvarat niin on varmaan kokoa 41. Ajattelin koota erilaisia kauniita tossuja vierasvaraksi (jos joskus tulis vilujalkaisia vieraita kylään).. Tosin tosiasia taitaa olla, että minä olen ystäväpiirini ainoa vilukissa... Ehkä minun pitäisi lahjoittaa näitä tossuja eri kyläpaikkoihin, jotta voisivat sitten lainata niitä minulle, kun käyn kylässä ;)

Hyvää kesän jatkoa kaikille ja käsitöiden iloa!