Kaikenlaista näperrelty

Luovuuden tuskani ei tyydyttynyt sillä, että sain kauan unohduksissa olleen ristipistotaulun kehystettyä ja seinälle, ei... Vaan siitä vain yltyi pakonomainen tarve tehdä jotain, jotain...

Aluksi pistelin muutaman piston tälläiseen keskeneräiseen ruusukoriin.

Sitten virkkasin pari kukkaa Anna kaikkien kukkien kukkia -lirjan ohjeilla (ihana kirja). Ei harmainta aavistusta mitä näilläkin tekisin.

Koin kuitenkin, että inspiraationi oli virkkauksessa, joten Iinun blogista löytyneellä ohjeella virkkasin 8 palaa yhteen.

Tässä palat ovat päällekkäin. Mallaan niitä tuon villatakin päälle: eli villatakki olisi tarkoitus tehdä.

Ristipistotaulu

Tämä työ on tietysti komea esitellä, mutta nolottaa tunnustaa, että työ on ollut valmiina jo vuosia, kehyskin ostettuna, mutta en vain ole saanut aikaiseksi yhdistää noita kahta.

Tässä hanhitaulu nyt kuitenkin komeilee seinällä. Itse asiassa minulla on noita lähes valmiita ristipistotöitä jonnin verran... pitäisi vain hiukan saada ponnisteltua niitä loppuun asti.

Rakastan kyllä ristipistotöitä, mutta kun ne ovat yleensä sellaisia ylellisyyskäsitöitä, eli ei varsinaisia tarve-esineitä, vaan koristeita, niin minulla ei tule niitä enää tehtyä.

Nämä hanhet tallustavat ruokailutilan seinällä: tuollainen metrin levyinen seinä... Siihen alapuolelle pitäisi kehitellä jotain noille lasten taideteoksille... hmm...

Jalkakoru

Jo jonlkin aikaa minua on vaivannut (jälleen kerran) luovuuden tuska. Tänään sain lopulta valjastettua sen niin, että jotain myös valmistui: jalkakoru:

Kuvat ovat jälleen tummempia, kuin miltä kamerassa näytti, valitan.

Nämä on virkattua Suuri Käsityö -lehden 7/13 ohjeella.

Minun helmeni eivät mahtuneet lankaan, joten ompelin ne käsin. Kuvissa helmiä ei oikein erota (ovat sinisiä), mutta niitä on verkossa 10 kpl ja kukan keskellä yksi.

Aikaa tekemiseen meni parisen tuntia. Mielestäni ihan kiva idea avojaloin kuljeskeluun.

Pakkasin nämä jo Teneriffan matkalaukkuun =)

Loimi pennulle

Inar on osoittautunut oikein kiltiksi pennuksi, mutta ulos se ei mene mielelllään edes lauhemmassa kelissä.

Piti siis alkaa ommella loimea pennulle.

Kankaan ostin viime syksynä kun halvalla sain (3€/metri), mutta hukkaostoshan se oli, kun ei ole tullut mitään ommeltua. No nyt ainakin loimi.

Ajattelin aluksi tarranauhakiinnitystä eteen ja mahaan, mutta muutinkin suunnitelmaa. Kaulaosa on ommeltu kiinni ja pujotetaan pään läpi. Mahan alla on neppari ja häntä pujotetaan kuminauhalenkkiin.

Pysyy hyvin päällä ja on mielestäni söötti. Tarpeensakin pentu voi tehdä oikein hyvin loimi päällä.

Hintaa tuli siis vaikka 3€, vaikka ei tuohon metriä kangasta mennyt. Neppari, ompelulanka, reunan huolittelutrikoo ja kuminauha saatuja. Vuoritin trikoolla, josta olen maksanut 1€/metri, joten siitä ei hirveästi hintaa tullut. Fleeceä jäi yli vielä paljon, joten muutakin voi vielä siitä ommella.

Vuoden 2013 toppi ja floppi

Edellisessä blogissani minulla oli tapana koota vuoden työt topit ja flopit sivulle, jossa listasin parhaat ja epäonnistuneimmat työt koko vuodelta. Nyt taidan jatkaa perinnettä valitasemalla parhaan ja epäonnistuneimman työn vuodelta 2013.

Ei muuten ollutkaan ihan helppo valinta.

kolmannelle sijalle sijoittui mekko:

Mekko oli melkoisen nopea työ, mutta kaava oli hieman erikoinen, mikä lisäsi haastetta. Mekko on minulle mieluinen ja odottaa jo matkalaukussa Teneriffan matkaa.

Pitkään haaveissa ollut pitsineulepusero aloitettiin ja valmistui vuonna 2013. Pusero oli tismalleen oikean kokoinen ja minulle mieluinen: kovasti on ollut käytössä... Tämä siis toisella sijalla.

Mutta nojatuoli on valittava vuoden 2013 topiksi: vuoden keskeneräisenä ollut päällystyshomma tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta sukulaismiehen avustuksella saatettiin loppuun. Tuoli on ollut mieluinen istuinpaikka ja kestänyt hyvin käytössä.

Vuoden floppia oli vaikea valita: mikään ei ole mennyt erityisen paljon pieleen, mutta huomasin, että vuoden aikana oli kertynyt töitä, jotka olivat jääneet kesken tai muuten niiden elämä varsin lyhytaikaiseksi. Tämä sohvan päällystys jäi kesken ja sohva on jo kannettu kaatopaikalle... Olisiko se toisella paikalla vuoden floppina.

Kyseenalaisella ensimmäisellä sijalla on tämä kasvihuone: ei varsinainen käsityö, mutta eräs projekti vuoden varrelta. Kasvihuone haettiin peräkärryllä sadan kilsan päästä, mutta kasvihuonevanhus ei kestänyt siirtoa ja saatiin pihaan varsin repalaisena. Vuoden floppi titteli siis lankeaa tälle, vaikkei tässä varsinaista käsityötä ollut tippaakaan.

Uusi blogikoira esittäytyy

Viime yönä kolmen maissa kotiutui uusi koiranpentumme.

Vähän on vielä nopea liikkeissään tämä pentu, että kuvaaminen osoittautui haasteeksi.

Siinä Inar makaa uudella petillään, joka on oikein mieluinen pennulle: tosim aina välillä Inarin mielestä peti pitää vielä tapaa, ettei vaan jää mikään henki pihisemään peti-parkaan...

Välillä saaliiksi jää lasten sukka tai lapanen, mutta näitä poistetaan pennulta järjestään järsimästä. Omenan palat ovat myös mieluista järsittävää...

Hyvää loppiaisen odotusta kaikille lukijoille!

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Tämä vuosi alkoi kyllä mielenkiintoisella tavalla.

Aivan yllättäen meille tarjottiin uutta perheenjäsentä, jolle piti heti tehdä oma paikka.

Tässä pojat mallaavat, onko paikka hyvä tulokkaalle.

Tässä on nimittäin koiranpennun peti.

Kuva on niin tumma, enkä millään saa värejä vaaleammaksi, että tässä kuva käänteisillä väreillä: näkyy tuo rakenne paremmin.

Peti on siis päältä flanellia, alta jotain vedenkestävää ulkoilukangasta. Välissä on vanua, mutta keskelle on ommeltu ympyrä niin, ettei vanu sulloudu yhteen nurkkaan, vaan pysyy tasaisemmin. Ompa siinä koiranpennun hyvä uinua.

Ja tämä koiranpentu saapuu uuteen kotiinsa siis huomenna...

Pikkuvihkoja

Toissapäivänä iski askartelufiilis. Inspiraation ja ohjeen pikkuvihkoihin sain täältä.

Ensimmäiseen vihkoon tuli mainoslehtisestä kukkakuva, jonka päällystin kontaktimuovilla.

Sivut nidoin kiinni nitojalla.

Sivut leikkasin sanomalehdestä kohdista, joissa oli vähän tekstiä tai esim vaallea kuva.

Pikkuvihko kiinni maalarinteipollä, jolla kynäkin pysyy matkassa, ja takin taskuun. Voi laittaa töissä ylös kaikki muistettavat asiat, jotka tullaan sanomaan ulkona (missä ei muuten ole paperia ja kynää tarjolla).

Toinen vihko on päällystetty tapetilla: arvelin, ettei se tarvitse enää kontaktimuovia.

Sisäsivulle on liimattu paperi, joka tukee vihkon kestävyyttä.

Sivut ovat valkoisia ja niissä on katkoreuna, joten ne voi helposti repiä vihosta irti, jos haluaa. Ei ole vielä käyttöä tälle viholle, mutta eiköhän se löydy.

Vuosi vaihtui täälläkin ja edes yksi raketti tallentui kuvaksi asti. Hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille lukijoilleni!